Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni

Voi helvetti. Jokanen opettaja tulee mulle puhumaan siitä, että ''Oonko kunnossa? Olen kuullut, ettet käy syömässä? Miksi et käy? Syötkö kotona? Söitkö aamupalan? Tietävätkö vanhempasi ettet syö?''  Mistä hitosta ne voi tietää. Musta tuntuu, että ne on kiinnittänyt jokaseen oppilaaseen jonkun tutkan jolla seurata sen liikkeitä. Paras ystävänikään ei käy syömässä koska minäkään en käy. Kirkkain silmin se vaan uskoo mun kaikki valheet siitä miten taas söin niin paljon ja oli tosi hyvää, mutten vaan muka tykkää kouluruasta. En luota enään kehenkään.

Mä vihaan sanaa ''syöminen'' mitään oksettavampaa sanaa ei oo olemassakaan. Kun ihminen sanoo syödä missä tahansa muodossa mulla tulee heti pakokauhu ja pelko joudunko minäkin syömään. Vihaan etenkin syömistä ihmisten katseen alla. Ja mitään kamalempaa paikkaa ei olekkaan kuin koulunruokala. Hyi, en kestä katsoa niitä ihmisiä. Ihminen on ruma syödessään. Vihaan sitä leuan liikettä ja kun suu mässyttää lisää paskaa kehoonsa.

Olisin eilen voinut vaikka lyödä liikunnan opettajaamme, joka siinä kaikkien kuullen alkoi yht äkkiä puhua siitä miten sen Helminkin pitäisi syödä. Kuulemma tulee kohta viereeni istumaan, että varmasti syön. Mikä ihmisiä vaivaa ?????? Kai mä nyt itse saan päättää oonko läski vai laiha ? Muutenkin oon syöny taas kun valas. En oo ikinä uskaltanu/voinut oksentaa. Koska pelkään, että joku kuulee. Nyt olen päättänyt ryhdistäytyä. Tunnen itseni valaaksi.  Ja mitä mä teen meidän pitää kirjottaa ruokapäiväkirjaa terveystietoon. En kestä, valehtelenko kirkkaasti vai kirjoitanko todellisuuden. Vihaan itseäni.