vaaka

    Haluan laihtua. Haluanko laihtua terveellisesti? Vai haluanko laihtua sairaaksi?

(:

Syökää! Oon ymmärtäny, että oikeesti syöminenhän on ihan kivaa! Ootte ihania puss(:

Ehkä tää ei oo vaan vaihe jolloin mulla menee hyvin. Ehkä mä oikeesti oon muuttumassa! Musta tulee onnellinen. Olkaa tekin onnellisia. Rakastakaa toisia ja ennen kaikkea itseänne. Pitäkää toisistanne huolta. Niin mäkin aijon.

Mun tauko on oikeestaan tän blogin puolella johtunut yksinkertaisesti siitä, että vitutuksen määrä on ollut nollissa. Ei ahdista, ei pelota, ei sterraa. Taino välillä, mutta ei niin paljon ja niin pitkiä aikoja putkeen kun joskus. Mä oon kirjottanu blogia, mutten tätä. Koska mulla on aivan toinenkin blogi, se '' normaali''.

Peiton alle pistän piiloon pään, sinne suojaan suruiltani jään

Mua ahdistaa nyt tosi paljon. Joululoma, kuinka onnellinen mä olin kun se alkoi. Nyt ei oo lomaa jäljellä kun viisi päivää. Mä en kestä mennä takas kouluun. En vaan kestä. Jotenki mun pää on ihan täynnä kaikkee paskaa. Kaikki koulujutut pitäis tehdä ja musta tuntuu, etten tuu ikinä ehtii tekee niitä. Stressaan liikaa kaikesta, mutten saa ikinä mitään aikaseks.

Oikeesti musta tuntuu tosi tosi pahalta ja haluisin jonkun ihmisen jolle voisin kertoo kaikista mun murheista. Tän blogin mä varmaan oon alottanukkin siks, että voin purkaa mun melkeen kaikki murheet tänne. Ja joka kerta kun mua ahdistaa mä muistan tän blogin ja sit mä tuun ja kirjotan. Mut jotenkin ei tää kirjottaminen tuo sitä rauhaa mun päähän mitä joku ihminen vois tuoda. Mä ihan oikeesti tarvitsisin apua.

whos gonna save the world tonight?

Tää on melko turha postaus, mutta mun tekee mieli kirjoittaa jotain. Joten ajattelin kertoa siitä, että oon huomannu mun selässä lanugoa. En oo varma kuinka kauan sitä on ollu, mut nyt vasta hoksasin sen.

Sitten vähän joulusta. Mun joulu oli aika normaali. Ihmettelen kyllä, että aamusta olin tosi kiukkuinen enkä olisi halunut tehdä oikein mitään. Omassa huoneessa katsoin tv:tä ja olin tietokoneella samaan aikaan. Yleensä jouluaattona olen todella onnellinen aamusta alkaen. Nyt vain mökötin ja kiroilin. Joulufiilistä ei ollut ollenkaa. Ehkä se johtui viime illasta, kun riitelimme perheeni kanssa. Riitelemme melko usein, koska minä olen se perheemme ''outolintu'' joka on asioista erimieltä. Mielestäni mun perhe on aika ennakkoluuloinen ja sellainen suvaitsematon. En osaa selittää sitä. Mun perhe on toisinaan tosi kiva, mutta niittä on melko erilainen huumori kuin mulla. Se saa meidät riitelemään melko usein. Mutta tän riidan lopuks mun isä sanoi jotain joka loukkas mua tosi paljon, mut mä ymmärrän täysin. Osaan olla välillä tosi rasittava ja pikkuasioista suuttuva. Loppuillasta olin vidoinkin iloinen. Pääsin joulupukiksi ja kaikki lahjatkin olivat kivoja !

fuck this shit

Tänään tunnin alussa mun lemppari opettaja sanoi, että mun pitää jäädä oven ulkopuolelle sen kanssa. Se sanoi, että on huolissaan musta ja jos nyt en suostuis heti mennä terveydenhoitajan luokse se tai mun luokanvalvoja menis puhuu sille......Siis mitä helvettiä? Olin ihan paniikissa ja väitin vastaan ja yritin venkuroida luokkaan, mutta joudui terkkarin luokse. Aloin tietysti itkeä, eikä se sinäänsä oo mikään ihme multa. Kysymyksiin jota se kyseli mun syömisestä ja syömättömyydestä ärsytti mua. Ja vastasin tosi jyrkästi joihinkin kysymyksiin ja joihinkin en vastannut mitään olin vaan hiljaa ja rapsutin vanhaa kynsilakkaa pois kynnestä. Se mittas mun pituuden ja painon. Vihaan sitä ihmistä. Mun pitää käydä siellä uudestaankin. Sain lapun kotiin jota en aijo antaa äidille.Mutta jotain mun on sanottava, ettei se asia tuu ihan puun takaa vanhempainillassa jos mun luokanvalvoja ottaa sen esille. Olin tosi pettynyt mun lemppari opettajaan. Oliko sen ihan pakko ? Kun palasin luokkaan opettaja tuli ja kosketti olkapäätäni ja istui viereeni ja kysyi olenko vihainen. Siirryin kauemmas ja vastasin etten ole vihainen. Valehtelin.

Viime yöllä en nukkunut ollenkaan. En edes sulkenut silmiäni. Mua ei väsyttänyt yhtään.

Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni

Voi helvetti. Jokanen opettaja tulee mulle puhumaan siitä, että ''Oonko kunnossa? Olen kuullut, ettet käy syömässä? Miksi et käy? Syötkö kotona? Söitkö aamupalan? Tietävätkö vanhempasi ettet syö?''  Mistä hitosta ne voi tietää. Musta tuntuu, että ne on kiinnittänyt jokaseen oppilaaseen jonkun tutkan jolla seurata sen liikkeitä. Paras ystävänikään ei käy syömässä koska minäkään en käy. Kirkkain silmin se vaan uskoo mun kaikki valheet siitä miten taas söin niin paljon ja oli tosi hyvää, mutten vaan muka tykkää kouluruasta. En luota enään kehenkään.

Mä vihaan sanaa ''syöminen'' mitään oksettavampaa sanaa ei oo olemassakaan. Kun ihminen sanoo syödä missä tahansa muodossa mulla tulee heti pakokauhu ja pelko joudunko minäkin syömään. Vihaan etenkin syömistä ihmisten katseen alla. Ja mitään kamalempaa paikkaa ei olekkaan kuin koulunruokala. Hyi, en kestä katsoa niitä ihmisiä. Ihminen on ruma syödessään. Vihaan sitä leuan liikettä ja kun suu mässyttää lisää paskaa kehoonsa.

Olisin eilen voinut vaikka lyödä liikunnan opettajaamme, joka siinä kaikkien kuullen alkoi yht äkkiä puhua siitä miten sen Helminkin pitäisi syödä. Kuulemma tulee kohta viereeni istumaan, että varmasti syön. Mikä ihmisiä vaivaa ?????? Kai mä nyt itse saan päättää oonko läski vai laiha ? Muutenkin oon syöny taas kun valas. En oo ikinä uskaltanu/voinut oksentaa. Koska pelkään, että joku kuulee. Nyt olen päättänyt ryhdistäytyä. Tunnen itseni valaaksi.  Ja mitä mä teen meidän pitää kirjottaa ruokapäiväkirjaa terveystietoon. En kestä, valehtelenko kirkkaasti vai kirjoitanko todellisuuden. Vihaan itseäni.