perjantai 3. elokuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
(:
Syökää! Oon ymmärtäny, että oikeesti syöminenhän on ihan kivaa! Ootte ihania puss(:
Ehkä tää ei oo vaan vaihe jolloin mulla menee hyvin. Ehkä mä oikeesti oon muuttumassa! Musta tulee onnellinen. Olkaa tekin onnellisia. Rakastakaa toisia ja ennen kaikkea itseänne. Pitäkää toisistanne huolta. Niin mäkin aijon.
Mun tauko on oikeestaan tän blogin puolella johtunut yksinkertaisesti siitä, että vitutuksen määrä on ollut nollissa. Ei ahdista, ei pelota, ei sterraa. Taino välillä, mutta ei niin paljon ja niin pitkiä aikoja putkeen kun joskus. Mä oon kirjottanu blogia, mutten tätä. Koska mulla on aivan toinenkin blogi, se '' normaali''.
Ehkä tää ei oo vaan vaihe jolloin mulla menee hyvin. Ehkä mä oikeesti oon muuttumassa! Musta tulee onnellinen. Olkaa tekin onnellisia. Rakastakaa toisia ja ennen kaikkea itseänne. Pitäkää toisistanne huolta. Niin mäkin aijon.
Mun tauko on oikeestaan tän blogin puolella johtunut yksinkertaisesti siitä, että vitutuksen määrä on ollut nollissa. Ei ahdista, ei pelota, ei sterraa. Taino välillä, mutta ei niin paljon ja niin pitkiä aikoja putkeen kun joskus. Mä oon kirjottanu blogia, mutten tätä. Koska mulla on aivan toinenkin blogi, se '' normaali''.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Peiton alle pistän piiloon pään, sinne suojaan suruiltani jään
Mua ahdistaa nyt tosi paljon. Joululoma, kuinka onnellinen mä olin kun se alkoi. Nyt ei oo lomaa jäljellä kun viisi päivää. Mä en kestä mennä takas kouluun. En vaan kestä. Jotenki mun pää on ihan täynnä kaikkee paskaa. Kaikki koulujutut pitäis tehdä ja musta tuntuu, etten tuu ikinä ehtii tekee niitä. Stressaan liikaa kaikesta, mutten saa ikinä mitään aikaseks.
Oikeesti musta tuntuu tosi tosi pahalta ja haluisin jonkun ihmisen jolle voisin kertoo kaikista mun murheista. Tän blogin mä varmaan oon alottanukkin siks, että voin purkaa mun melkeen kaikki murheet tänne. Ja joka kerta kun mua ahdistaa mä muistan tän blogin ja sit mä tuun ja kirjotan. Mut jotenkin ei tää kirjottaminen tuo sitä rauhaa mun päähän mitä joku ihminen vois tuoda. Mä ihan oikeesti tarvitsisin apua.
Oikeesti musta tuntuu tosi tosi pahalta ja haluisin jonkun ihmisen jolle voisin kertoo kaikista mun murheista. Tän blogin mä varmaan oon alottanukkin siks, että voin purkaa mun melkeen kaikki murheet tänne. Ja joka kerta kun mua ahdistaa mä muistan tän blogin ja sit mä tuun ja kirjotan. Mut jotenkin ei tää kirjottaminen tuo sitä rauhaa mun päähän mitä joku ihminen vois tuoda. Mä ihan oikeesti tarvitsisin apua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






