Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin

Onnistuin. Tänään en laittanut mitäään muuta paitsi vettä suuhuni. Oon tottunu syömään enemmän ja siksi päässäkin vähän heittää, mut ei se mitään. Huomenna ajattelin, että voisin syödä vähän kurkkua, koska mun on pakko huomenna syödä jotain. Olin just kirjottamassa, etten tunne nälkää, mut heti vatsa alkoi kurnia. No emmä nyt ainakaan kauheesti. Ajattelin listata ruat josta mun on tosi hankala luopua.

 

Dops keksit mmm. ihania ja varsinkin just maitoon dipattuna.

 

Mutakakku oivoi ihanaa, rakastan.

 

Cashewpähkinät ne on niin hyviä!

 

Daim kukku... voi ei tuli jo ikävä

 

Berliininmunkit voin jo maistaa sen ihanan vaaleanpunaisen töhnän mm.

 

Voiko paprikaa luokitella herkkuihin? No mutta ihanaa se silti on !!

 

Ranskalaiset, eikä mitkä tahansa tai mistä tahansa. Valkosipulimajoneesin kanssa!

                                          Donitseihin oon ollu kokoelämäni ajan rakastunut. Ala-asteella oli pakko käydä koulun jälkeen ostamassa yksi donitsi taaaai kaksi.

Kuinka paljon siivet maksaa?

Miksei maapallo ole tehty vaaleanpunaisesta pumpulista, jossa olisi enkeleitä, tähdenlentoja, helminauhoja, vaaleanpunaista hattaraa, lumihiutaleita, kirkkaita tähtisädetikkuja, kukkia, ruusun terälehtiä, sateenkaaria, keijuja, perhosia, pilvenhattaroita ja ilmapalloja. Eläisimme unelmaa, täydellistä. Rakastaisimme toisiamme ja ennenkaikkea itseä. Arvostaisimme jokaista hetkeä, niin mennyttä kuin tulevaa. Paljain varpain juoksisimme kukkaniityllä, näkisimme sen kaiken täydellisyyden.

Ikuisuus, yksi huokaus vain, yksi yö kuin koko elämä

Epäonnistuin. Mun piti paastoo tää koko päivä. Vetosin nälättömyyttä kipeyteeni, mutta äiti toi huoneeseeni ison tarjottimen täynnä kaikkea hyvää. Oli mutakakkua, viinirypäleitä, munakasta, jugurttia jne. Ja olin jo onnistumassa, mut sit ei helvetti. Söin sen mutakakun palan ! Sen jälkeen mä vielä otin kaks viinirypälettä ja meinasin syödä mut heräsin todellisuuteen ja syljin ne äkkiä pois. Toivon vaan, että onnistuisin. Miks mä silti pilaan aina kaiken. Huomenna en syö mitään.  Mut silti haluaisin kasvaa pitkäksi, oon aina halunnu olla pitkä ja laiha. Ja musta on ennustettu pitkää. Jos en syö en tuu ikinä olemaan pitkä.

 

Tänään en ollut siis koulussa, koska oon kipeä. Ei mulla ollut kuumetta, vaan kauhee nuha ja kurkkukipu. Heräsin kahdelta päivällä, enkä mä sit mitään oikeen tehnykkää. Menin koneelle ja olin koko päivän koneella. Alan kohta epäillä oonko mä oikeesti edes ihminen. Päivästä toiseen kipeydestä huolimatta oon vaan koneella, luen syömishäiriö blogeja. Ehkä mä vielä joskus löydän onnen. Tällä hetkellä haluisin mun ystävien luokse helsinkiin. Haluisin sinne niiin niiin niiin paljon, että sydän meinaa haljeta.

Minä

Ajattelin laittaa pari kuvaa itsestäni. En tosiaan halua, että kuvista minut voisi

tunnistaa, siksi rumat suttaukset.

Syysloma loppuu huomenna, ahdistus lisääntyy ja samalla kalorimäärätkin pienenee.

Ehkä minusta vielä joskus tulee pieni suloinen keiju, jonka askeleet on liian kevyet,

en kosketa maata ollenkaan. Olen kaunis. 

Olen lukenut paljon blogeja ja kadehtinut muiden vartaloa. Minulla ei riitä itsekuri,

olen heikko enkä saa itseäni laihaksi, kauniiksi. En hallitse itseäni, se on heikkoutta.

''Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa,

jota kukaan ei voi koskettaa...'' 

pelko ja häpeä halu tuhota oma itsensä

Pitkästä aikaa ei oo tuntunu näin pahalta. Sydän takoo rinnassa, kyyneleet valuvat poskia pitkin. Miksi jus mä oon epäonnistunut?... Haluan olla sairas. Haluan olla sairalloisen laiha. Haluan pois täältä. Haluan hoitoon. Voisin itkeä itseni kuiviin. En oo ollut pitkään aikaan näin ahdistunu. Mitä mä teen ittelleni? Mua pelottaa. En tiedä mitä tehdä.

Se mihin on kerran vajonnut
Muistuttaa aina olemassaolostaan
Jättäen jälkiä.

 

sun äänesi on hiljainen katkerana kerrot sen

''sä makaat sängyn pohjalla
on poissa kaunis maailma
ja niin sua petettiin
sä hullu uskoit lupaukseen
sait ison haavan sydämeen
ja niin sua loukattiin
sä nouset kerran vielä
vaikkei nyt tunnu siltä
ja löydät monta syytä jatkaa huomiseen''

Nyt kyllä taas naksahti päässä, en oikeesti kestä tätä läskin määrää. Miten oon päästäny itteni tähän kuntoon? En kestä kattoo vaa'asta sitä lukua. Se luku ei oo ikinä ollu niin suuri....42kg! Muistan sillon joskus lupasin etten ikinä paina yli 40kg hyihyihyihyi. Oikeesti en söis ikinä, en ikinä ! Vaan ihanihanihan vähän jos kukaan ei kattois. Unelmoin jo niin siitä kun kukaan ei oo huohottamassa niskaan siitä miten mä syön. Eikö nää makkarat oo ihan mun omia, eikä kenenkään muun. En vaan toivo mitään muuta kun hyvää kroppaa, miten se voi olla näin vaikeeta.