Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän

Murruin eilen täysin. Olin jo ilonen, mut sit mun yks hyvä ystävä sanoi mulle aika ilkeesti tai siis tosi ilkeesti. Se ystävä on ollu aina se kenelle saatan kertoa jos mulla on huono olla, mut miks se halus sanoo mulle niin. En todellakaan tiedä. Itkin itteni kuiviin, tunsin itteni heikoksi.

Oon miettiny lähipäivinä, et mun elämä on helvetin sisällötöntä. Ja sitä miten stressaan ja pelkään kaikkea. Oon ollu kerran koulun ruokailussa tänävuonna ja vaan siks, koska ootin kun mun kaveri söi. Mua ahdistaa se paikka niin paljon. En voi sietää siellä olemista, tai edes sen paikan näkemistä. Viimevuonna toin joka aamu mun kavereille jotain herkkuja vain siksi, että halusin olla laihempi. Halusin tuntea itseni laihemmaksi. Miettikää miten hirvee ihminen oon. Joskus ajattelen myös, että pitäisi leikata hiuksia lyhyemmiksi, koska hiukset painavat liikaa. Ja tuovat lisäpainoa.

Mulla on ihastus, ja haluaisin että se huomais mut jotenkin. Ja voisin olla sen kanssa onnellinen. Tarviin sen joka halaa mua, kun mulla on vaikeeta. Haluan, jonkun joka rakastaa mua.

''Joku hyväilis mua hiljaa
kuuntelis surut
nuolaisis mun kyyneleen
eikä sanois asioita jotka
painaa rintakehän sisään
rikkoo sydämen ''

Anteeks sekava teksti.

we can change the world

En tiedä, mut oon ilonen. Ja mua jännittää. Miks oon ilonen ja mua jännittää nii en kyllä tosiaankaan tiedä. Oon syöny ja tehny kaikkee. Illalla kyl ahdistaa kaiken paskan syöminen. Tänään silti liikuin paljon. En haluis pilata tätä mun tunnetta millään. Mua vähän itkettääkin, enkä todellakaan tiiä miks. Mut silti oon ilonen. Vatsa on täynnä perhosia.

Meillä oli liikuntaa iltapäivällä. Kenttä oli auringon kuumentama, mutta mulla oli tosi kivaa. Paitsi pari kysymystä alkoi ahdistaa. ''Helmi miks sulla on takki päällä.'' En vaan halunnu olla mun kireellä liikkapaidalla, joka näyttää jokasen läski kohdan niin selvästi. Toinen kuului näin: '' Helmi laskeksä sun kalorit?'' Ja vihainen/oudoksunut ilme kruunasi kaiken. Tää taas lähti siitä, kun en juonut ja mun kaveri töksäytti: '' Mee nyt juomaan, vedessä ei oo kaloreita''. Jep tiedän.......... Toinen noista kysyjistä on joskus myös sanonu: '' Sä oot ihan kielteinen ruokaa kohtaan, sä et ikinä syö. Ooksä joku anorektikko?''

Vielä mä laihdutan sellaset 5-6kiloo, vaikka nyt aika huonolta näyttää sen suhteen. Muistan joskus pahimpina paasto aikoina olin lukenu, että julkkikset syö  paperia niin vatsa täyttyy. Ja sitähän oli pakko koikella, ei se mitenkään erityisen hyvää ollu, mut minkäs teet. Ei ainakaan tarvinnu syödä. PItäis varmaan taas kokeilla.

Romeo take me somewhere we can be alone

Eilen mä onnistuin ! Söin toisen kerran puuroa vasta illalla. Ja olin onneissani. Mut tää päivä taas pilas tän koko jutun. Miten mä en muka voi olla erossa ruuasta??? Aamulla söin puuroa ja kun tulin koulusta kotiin oli kauhee sellanen fiilis että pakko syödä. Miksii ? Ei mulla ollu ees nälkä.... Söin puuroo ja jugurtin. Sit oli ihan pakko syödä viel suklaapatukka, koska en voinu olla syömättä sitä. Muuten noi ois ihmetelly. En ees jaksa laskee kaloreita, kun tuntuu et oisin syöny ainaki miljoona. Hyi helvetti. Sit ku syön jotain tulee sellanen olo et pilalle meni tääki miksen mä sit söis tätäkin. Luuseri kun olen.

Huomenna yritän tähtää 200kcal . Enkä varmasti epäonnistu. Olen kyllästynyt näihin reisiin, vatsaan, käsiin, poskiin, kaikkeen. Haluan sellaisen ihanan kropan, sellaisen johon olisin tyytyväinen. Haluanhaluanhaluan, miksen ikinä onnistu missään.

On paratiisi meillä täällä näin vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Mulla on ollu ennen aina monia paasto aikoja, mut nyt kesän aikana jotenkin mä vaan en jaksanu miettii mitä syön. Kaikki meni ja nyt mua ällöttää. Mitä kaikkee mä söinkään. Äsken söin 100kcal ja ahdistaa vähän, koska olisin pärjänny ilmankin. Mutta en aijo syödä sen lisäks tänään kun ehkä toiset sata tai vähän alle. Yritän aluks syödä vähän enemmän. Ja sitten vähitellen alan pienentää määrää. Toivon ettei tää mee pilalle ja alkaisinkin syödä taas enemmän. Tänään on koulussa liikuntaa joten ainakin sen ansiosta tulee kulutettuakin.

epäilen, täältä selvii en

 Ensin kerron, etten tuskin koskaan aijo julkaista mitään omia kuviani. Kirjoitan anonyymisti, koska en halua että kukaan tuntee minua olen vain Helmi 14vuotias tyttö kahdeksannelta luokalta. Harrastan pianon soittoa, josta on tullut minulle todella rakasta. Liikunta on toinen intohimoni. Olen perfektionisti.

Syöminen vie silti suurta osaa ajastani. Mietin mitä syön ja mitä en voi syödä. Tekeekö tuo yksi omena minusta oikeasti lihavan. Haluaisin olla se nuori tyttö, joka on vapaa. Vapaa kaikesta tästä. Syöminen olisi helppoa. Tässä blogissa kerron tunteistani syömistä kohtaan ja ehkä jotain ylimääräistäkin.