we can change the world

En tiedä, mut oon ilonen. Ja mua jännittää. Miks oon ilonen ja mua jännittää nii en kyllä tosiaankaan tiedä. Oon syöny ja tehny kaikkee. Illalla kyl ahdistaa kaiken paskan syöminen. Tänään silti liikuin paljon. En haluis pilata tätä mun tunnetta millään. Mua vähän itkettääkin, enkä todellakaan tiiä miks. Mut silti oon ilonen. Vatsa on täynnä perhosia.

Meillä oli liikuntaa iltapäivällä. Kenttä oli auringon kuumentama, mutta mulla oli tosi kivaa. Paitsi pari kysymystä alkoi ahdistaa. ''Helmi miks sulla on takki päällä.'' En vaan halunnu olla mun kireellä liikkapaidalla, joka näyttää jokasen läski kohdan niin selvästi. Toinen kuului näin: '' Helmi laskeksä sun kalorit?'' Ja vihainen/oudoksunut ilme kruunasi kaiken. Tää taas lähti siitä, kun en juonut ja mun kaveri töksäytti: '' Mee nyt juomaan, vedessä ei oo kaloreita''. Jep tiedän.......... Toinen noista kysyjistä on joskus myös sanonu: '' Sä oot ihan kielteinen ruokaa kohtaan, sä et ikinä syö. Ooksä joku anorektikko?''

Vielä mä laihdutan sellaset 5-6kiloo, vaikka nyt aika huonolta näyttää sen suhteen. Muistan joskus pahimpina paasto aikoina olin lukenu, että julkkikset syö  paperia niin vatsa täyttyy. Ja sitähän oli pakko koikella, ei se mitenkään erityisen hyvää ollu, mut minkäs teet. Ei ainakaan tarvinnu syödä. PItäis varmaan taas kokeilla.